Yhteistyötä museoiden välillä 1930- ja 1940-luvuilla

Konservoinnin professori ja historian dosentti Mattias Legnér Uppsalan yliopiston Gotlannin kampukselta sai oleskelustipendin vuonna 2019 arkistotutkimuksiin Suomessa. 

Kertoisitko jotain hankkeestasi, Mattias? 

– 1930-luvulla levisi laajalle ajatus siitä, että myös kansalaisyhteiskunta olisi mukana seuraavassa suursodassa, joka olisi vaikutuksiltaan tuhoisa. Sodasta tulisi paitsi sotavoimien, myös kulttuurien välinen taistelu, ja siviilit joutuisivat kokemaan ankaria vastoinkäymisiä. Yhteiskunnan olisi kehitettävä keinoja suojata kulttuuriaan ja kulttuuriperintöään, jotta se voisi selvitä seuraavasta sodasta. Kirjassa tarkastellaan, kuinka tämä tapahtui ja kuinka strategiat liittyivät laajempiin näkemyksiin Pohjoismaiden historiasta ja kansallisesta historiasta. 

Museohenkilöstöä opastettiin suojaamaan kokoelmia pommituksissa

– Historiaan viitattiin usein virallisissa puheissa, kirkoille ja muistomerkeille rakennettiin suojia, museoesineitä evakuoitiin turvaan ja museohenkilöstöä opastettiin suojaamaan kokoelmia pommituksissa. Kulttuuriperintöä käytettiin myös vahvistamaan puolustustahtoa ja vihollisten osoittamisessa.

Solidaarisuutta maiden välillä

– Pohjoismaat eivät päässeet yhteisymmärrykseen yhteisestä ulkopolitiikasta. Sen sijaan solidaarisuutta ja kansojen välistä historiallista yhteyttä korostavasta kulttuurivaihdosta tuli tärkeä tekijä maiden välisissä yhteyksissä. Norjassa ja Tanskassa miehittäjä käytti kulttuuriperintöä ideologisiin tarkoituksiinsa vuoden 1940 jälkeen, ja Suomessa sitä hyödynnettiin vihollisten eli venäläisten kuvaamiseen barbaareina. Suhtautumistapa sotaan ja kulttuuriperintöön sai siten Pohjoismaissa erilaisia muotoja. Kaikissa yhteyksissä museot kuitenkin hyödynsivät kulttuuriperintöä aktiivisesti tarkoituksenaan visioida tulevaisuutta ja aikaa, jolloin yhteiskunta voisi taas toimia normaalisti. Tutkimus perustuu ajan arkistomateriaaleihin ja kirjallisuuteen, ja tarkoituksena on kirjoittaa kirja, jonka Makadam-kustantamo julkaisee Ruotsissa syksyllä 2020 tai keväällä 2021. 

Tukea Ruotsista sota-aikana

– Olen jo aiemmin tutkinut tapoja, joilla suomalaiset museot valmistautuivat talvi- ja jatkosotaan, kuinka Suomen asiaan suhtauduttiin Ruotsissa sekä suomalaisten museoammattilaisten ruotsalaiskollegoilleen lähettämiä kirjeitä. Suomalaisten museotyöntekijöiden lapsia lähti sotalapsiksi ruotsalaiskollegoiden perheisiin, ja museot Ruotsissa keräsivät rahaa lähetettäväksi Suomeen. Ruotsalaisdelegaatio vieraili Suomessa kesällä 1940. Suomalaisarkistoissa on useita vierailua koskevia kirjeitä ja muita dokumentteja.

Rahaston tuki auttoi työssä

–Kävin oleskeluni aikana Kansallismuseossa ja Museoviraston arkistossa etsimässä kirjeenvaihtoa ja muita suomalaisten ja ruotsalaisten museoiden välisestä yhteistyöstä vuosina 1938–1946 kertovia asiakirjoja. Tein myös päiväretken Turkuun. 

Uusia kontakteja

–Kontakteja syntyi museohenkilökunnan kanssa Helsingissä ja Turussa, ennen kaikkea Kansallismuseossa. Tutustuin myös eläkkeellä olevaan Turun kaupunginmuseon entiseen museovirkailijaan. Yhteistyötä ei luultavasti ole luvassa tämän projektin osalta, mutta löysin Helsingin yliopistolta kontakteja, joita haluaisin solmia ja kehittää edelleen. 

Kiinnostava yhteinen historia

–Sain uutta tietoa ruotsalaisen ja Helsingin ja Turun suomenruotsalaisen museohenkilöstön kattavasta yhteydenpidosta 1930- ja 1940-luvuilla. He käyttivät ruotsin kieltä ja vierailivat myös toistensa luona Tukholmassa ja Helsingissä. Oli kiinnostavaa havaita, kuinka laajaa yhteistyö oli ja kuinka Suomen ja Ruotsin yhteinen historia edisti suhteiden luomista.