Lisäpotkua tutkimukseen
– rahaston oleskelustipendi avasi ovia flageolettien kiehtovaan maailmaan Tukholmassa
Musiikin tohtori Jari Puhakan tutkimusala on kiinnostava ja hieman erilainen. Hän tutkii erilaisia huiluja, yhtenä tärkeimmistä flageolettia, joka on klassisen nokkahuilun sisarsoitin.
”Flageoletit olivat todella suosittuja 1700- ja 1800-luvuilla, ja Pohjoismaissa niillä on ollut merkittävä jalansija”, Puhakka kertoo.
Aineistoa tutkimusartikkelia varten
Tukholmassa on kaksi museota, joissa on laajat kokoelmat 1800-luvun instrumentteja: Stiftelsen Musikkulturens Främjande (The Nydahl Collection) ja näyttämötaiteen museo Scenkonstmuseet. Puhakka haki oleskelustipendiä, joka mahdollistaisi materiaalin keräämisen museoiden arkistoista tutkimusartikkelia varten.
Kiinnostavia havaintoja arkistossa
”Stiftelsen Musikkulturens Främjande museossa luetteloin kaikki museon 14 flageolettia, 11 ranskalaista ja 3 englantilaista soitinta. Niiden tärkeimpänä erona on sormireikien määrä, joka vaikuttaa instrumentin tekniikkaan ja ominaisuuksiin soittaessa”, Jari Puhakka kertoo.
Puhakka teki arkistossa myös kiinnostavan huomion.
”Virallisesti kokoelmassa on 15 flageolettia, mutta yksi niistä osoittautui Csakan-huiluksi, eli 1800-luvun biedermeiertyyliseksi nokkahuiluksi”, Puhakka toteaa.
Oleskelustipendi teki matkasta mahdollisen
Näyttämötaiteen museon flageolettikokoelma on laajempi, joten tutkimuksen viimeistelyyn tarvitaan lisäaikaa.
”Oleskelustipendi mahdollisti opintomatkan Tukholmaan ja neljän päivän oleskelun siellä. Se riitti tarpeisiini tällä kertaa, mutta olisi hienoa, jos voisin jatkaa tutkimustani näissä museoissa ja mahdollisesti myös muiden kokoelmien parissa hieman myöhemmin”, Puhakka sanoo.
Voi suositella apurahan hakemista
Jari Puhakka on kiitollinen stipendistä, mutta toivoo myös, että apurahojen suuruuksia tarkistettaisiin. Nyt rahat riittivät juuri ja juuri.
”Yhteistyö rahaston kanssa sujui erittäin hyvin ja voin suositella tuen hakemista lämpimästi myös muille”, Puhakka sanoo.
Hieno vastaanotto
Hän on kiitollinen myös hienosta vastaanotosta, jonka hän sai molemmissa museoissa.
”Stiftelsen Musikkulturens Främjande -museossa tutkimustyölleni oli varattu runsaasti aikaa, ja Scenkonstmuseetin arkistosta avautui ovia uusiin, kiinnostaviin tutkimuskohteisiin. Pääsin tutustumaan museon Galoubet-huiluihin, jotka ovat flageolettien alatyyppi. Niiden innoittamana haluan laajentaa tutkimustyötäni myös tähän huilutyyppiin”, Jari Puhakka toteaa lopuksi.